|
» s. 04.11.2005 (VARL), VH11-018-0655
» statistiikka 18 : 2 - 1 - 0 - 1 » kasvattaja Kaarina Hiltunen
|
|
1 vuotta - 03.03.2009 2 vuotta - 20.04.2009 3 vuotta - 07.06.2009 4 vuotta - 25.07.2009 5 vuotta - 11.09.2009 |
6 vuotta - 29.10.2009 7 vuotta - 16.12.2009 8 vuotta - 02.02.2010 9 vuotta - 22.03.2010 10 vuotta - 09.05.2010 |
11 vuotta - 26.06.2010 12 vuotta - 13.08.2010 13 vuotta - 30.09.2010 14 vuotta - 17.11.2010 15 vuotta - 04.01.2011 |
16 vuotta - 21.02.2011 17 vuotta - 10.04.2011 18 vuotta - 28.05.2011 19 vuotta - 15.07.2011 20 vuotta - 30.06.2011 |
Muiden orien kanssa se on tullut yllättävän hyvin toimeen eikä mitään erityisiä tappeluja ole ollut johtajan selvittelyn lisäksi. Pari naarmuahan sitä on tullut mutta suuremmilta haavereilta on vältytty. Koparia on kokeiltu pitää Anselmin kanssa samassa tarhassa ja hyvinhän ne ovat tulleet toimeen, tosin kun Ainon kanssa mentiin ohitse meinasi Koparilla palaa käämi, joten Anselmi otettiin turvaan. Sen jälkeen pojat ovat saaneet tyytyä vierekkäisiin tarhoihin jossa ne nähdään monesti rapsuttelemassa toisiaan aidan ylitse.
Valjaat nähdessään ori aivan innostui; harvoin sitä näkee hevosen innostuvan päästessään töihin. Ilmeisesti Kopar rakastaa vetää raskaita kuormia. Ori seisoi siltikin maltillisesti kun laitoin sille valjaat päälle ja peruutti erittäin täsmällisesti aisojen keskelle ja odotti kun sain kaikki remmit kiinni - juuri kuten omistaja oli Koparista sanonut. Kun lähdettiin liikkeelle, ensin tahti oli melko hidas mutta ilmeisesti Kopar sitten sai kaikki voimat puristettua yhteen kun sitä sitten lähdettiin kamalaa vauhtia pinkomaan eteenpäin, hyvä että itse pysyi mukana!
Kopar omin sanoin:
Luonteeltani olen leppoisa ja kuuliainen. En jaksa turhia hätiköidä, ja mikäs tarve siihen olisikaan? Taluttaessa tallustan kuuliaisesti ihmisen perässä, tammoille tosin on pakko hörähtää, mutta muuten en olen jää tutkimaan kaikkea näkemääni. Ainoastaan oreille kiljaisen ja saatan polkea jalkaa, mutta napakka kiskaisu riimunarusta palauttaa minut maanpinnalle. Kunhan ei liian lähelle tarvitse niitä muita oreja mennä. Eipä sen puoleen, tulen useimpien orien kanssa kyllä ihan hyvin toimeen, mutta jos lähistöllä on tammoja ja ori vähänkin ärsyttävä, niin pakko siinä tilanteessa on pientä tappelunnujakkaa syntyä. Muuten hoidettaessa olen lauhkea kuin lammas, ja valjaat laittaisin vaikka itse jos fyysiset ominaisuuteni antaisivat vähänkin periksi. Perutaan kärryjen, reen... No oli mikä oli, joka tapauksessa peruutan aisojen keskelle tarkasti, ja odotan niiden kiinnityksen ajan, kunnes saan lähtömerkin. Koska olen rakenteeltani varsin raskas, ja muutenkin tällainen lepsukka, niin vetovauhtini ei metsässä paljon päätä huimaa, mutta korvaan sen sinnikkyydellä ja rauhallisuudella, sekä suhteellisen suurella vetokapasiteetilla. Kengitys, eläinlääkäri, lastaaminen ynnä muut sujuvat tuttuun tapaan rauhallisesti ja kiltisti.
Luonteen © Wo.
|
i. Potinkorjaaja kimo sh, 156cm evm |
ii. Koreografian Ihmemies rautias sh, 153cm evm |
iii. Kuusmetän Justus evm |
|
iie. Piikittelijä evm | ||
|
ie. Kovvaa Mänijä kimo sh, 157cm evm |
iei. Kaskenvarjo evm | |
|
iee. Huithapeli evm | ||
|
e. Junttapurhan Emäntä musta sh, 152cm evm |
ei. Junttapurhan Poika musta sh, 172cm evm |
eii. Junttapur evm |
|
eie. Kosken-Tyttö evm | ||
|
ee. Kieltäjä rautias sh, 155cm evm |
eei. Jänkä evm | |
|
eee. Ihmettelijä evm |
Sukuni hevoset ovat suurin osa kotoisin tuolta Savon peräkyliltä, ja sieltä tulen itsekin. Tosin savolainen juttelu on nyt muuttunut karjalaisemmaksi, mutta olisitte kuulkaas kuulleet äitini huastelua! Isäni Potinkorjaaja oli varsin menestyksekäs ravuri, joka pärjäsi kohtalaisesti myös metsätöissä. Kuusmetän Justus on kuulu hyvien työhevosten periyttäjä, ja kun tähän lisättiin vielä Piikittelijän juoksijaverta, niin tuloksena oli sitten Koreagrafian Ihmemies: kestävä ja nopea työn työssä kuin radalla. Emäni Junttapurhan Emäntä oli työhevostamma vailla vertaa. Jälkeläisiä hänellä ei paljoa ole, mutta sitäkin parempia (anteeksi itsekehu). Emänisänisäni Junttapur oli jumalattoman kokoinen hevonen, jolta löytyi massaa ehkä liiaksikin. Häneltä kuitenkin perityy tämä kimo väritys. Kosken-Tyttö toi hieman kevyempää rakennetta Junttapurhan Pojalle, mikä olikin hyvä, sillä liian raskasrakenteisena on vaikea työskennellä metsässä. Emänemäni suku oli kevyempää työhevospolvea, ja samantyyppinen oli äitinikin. Itse olen kuitenkin tainnut periä aika paljon Junttapurilta, mutta onneksi myös Kosken-Tytöltä.
- ei jälkeläisiä
25.09.2009, työhevoskisat kutsu, veto 700kg : 2/34, BIS2, 309m
25.09.2009, työhevoskisat kutsu, kyntö, 700 m^2 : 21/39, 43p
25.09.2009, työhevoskisat kutsu, metsäajo : 37/37, 1p
25.09.2009, työhevoskisat kutsu, käyttöajo : 18/39, 78p
26.09.2009, työhevoskisat kutsu, veto 700kg : 21/34, 121m
26.09.2009, työhevoskisat kutsu, kyntö, 700 m^2 : 19/39, 33p
26.09.2009, työhevoskisat kutsu, metsäajo : 7/37, BIS4, 53p
26.09.2009, työhevoskisat kutsu, käyttöajo : 13/39, 96p
27.09.2009, työhevoskisat kutsu, veto 700kg : 30/34, 52m
27.09.2009, työhevoskisat kutsu, kyntö, 700 m^2 : 18/39, 63p
27.09.2009, työhevoskisat kutsu, metsäajo : 8/38, 47p
27.09.2009, työhevoskisat kutsu, käyttöajo : 4/39, BIS3, 132p
18.10.2009, työhevoskisat kutsu, käyttöajo : 1/10, 16p.
18.10.2009, työhevoskisat kutsu, metsäajo : 1/14, 10p.
20.03.2010, työhevoskisat kutsu, metsäajo, 10/28
20.03.2010, työhevoskisat kutsu, käyttöajo, 23/27
20.03.2010, työhevoskisat kutsu, kyntö, 20/22
20.03.2010, työhevoskisat kutsu, kyntö, 13/22
Tänään se Kopar sitten saapui. Ori oli erittäin energinen, mutta malttoi jäädä tyytyväisenä syömään heiniään. Harjailin sitä ja huomenna kokeillaan sitten mitenkä se toimii kärrien edessä. En vielä kehtaa mitään työhommia orilla teettää, antaa nyt tutustua rauhassa väliaikaiseen tallipaikkaansa. :)

